Valmistauduttu panostamalla tekniikkaan. Jikov huollettu uusilla tiivisteillä. Pumppu sai uuden kalvon. Tankki tyhjennetty ja tankattu tuoreella polttoaineella. Jarrunesteet ja jäähdytysnesteet vaihdettu. Takapään haritus käännetty reilulle auraukselle, johan loppui hoipertelu! Lauantaiaamuna kohti Keuruun pakolaiskeskusta.

Olipahan reissu! 650 km päivän aikana, yksi rengasrikko ja paikoitellen kahdella pytyllä ajoa. Entisellä varuskunta-alueella oli 2,5 erikoiskoe, jonka sai ajaa täysillä. Hauskaa menoa. Eteen lähtenyt volks-polizei Trabi joutui keskeyttämään, kun takatukivarret pettivät röykyissä neljän poliisin alla. Meinasi kyllä vähän paleltaa, kun viimassa joutui seisoskelemaan ennen lähtöä, eikä tuon suunnitelmatalouden limousinen lämppäri puhalla läheskään hornan lieskapalkeiden tavoin. Kuvia tulossa, kunhan Warre-Kari saa susiturkkinsa riisuttua ja kameransa tyhjennettyä.

Aikas hyvän ajan sait röykkyradalla! Kärkipäässä, muistaakseni. Eikä meilläkään ihan huonosti vaikka moottori kävi vaan kolmella koko viikonlopun. Odottelimme tovin teitä maalissa, vaan sitten alkoi arktinen hysteria tunkea sarkapompan läpi ja navigaattorikin kaipasi huoltoon. Oli muuten hyvä navigaattori, sain ajaa jopa sen kuuden hiekkalaatikon mäen alas eikä yhtäään naputtanut.

Kovaa kalustoa vierekkäin, nimittäin numeroilla 353 ja 601. Valitettavasti Volkspolizei-team joutui keskeyttämään pyöränkulmien takia vaativan kiirustaipaleen jälkeen. Yllättävän hyvin Trabi pysyi "imussa" mäkisillä osuuksilla, vaikka letkan vauhti oli vähintäänkin kiitettävää. Tarjolla oli pitkiä nousuja ja niiden jälkeen tietenkin vastaavasti alamäkiä. Rastitehtäviä olisi voinut olla enemmänkin, mutta järjestäjät oli sijoitettu liikenteenohjaukseen ja varmistamaan turvallisuutta vaikeimmissa paikoissa. Kartanlukija susiturkissaan keräsi katseita. Eräs kansanpoliisikin halusi silittää Warre-Karia kertoen samalla vaimosta ja lapsistaan, ettei tule minkäänlaisia väärinkäsityksiä. Pakolaiskeskuksen asukkaatkin kuvauttivat itseään susiturkkisen koppalakkimiehen vieressä. Voipahan laittaa kuvan ei-toivotuille sukulaisille toiselle puolelle maailmaa ja pelotella heitä. Kartturin penkki oli reissun jälkeen karvainen. Voipahan vaimo nyppiä karvoja ja ihmetellä, että millainen liftarityttö siinä on istunut. Taitaa näistä talviajeluista tulla jokavuotinen tapahtuma, kun pitkä talvi tarvitsee ilman muuta edes yhden tapahtuman.

Talwiajot taitavat olla sellaiset, että ne joko kolahtavat kerrasta ja on kuin Tatin pariskunnalla Ruotsista: Lähtivät Daffilla kohden Haaparantaa mutta se laukesi jossakin Luuleån kohdilla. Mitäs, takaisin Tukholmaan ja aiemmin syksyllä kolaroitu MG alle ja laivalla yli Turkuun: "Tänne on vaan tultava...".Minulle tämä oli 14. kerta kuskina, nyt oli vähän, että jos ei...vaan navigaattori sanoi syksyllä, että kyllä kait. Itse asiassa, tuleviin ajoihin valmistautuminen on alkanut jo...

Ja: huomatkaa Warre-Teamin kilpailunumero!

Asiasta villasukkaan...Tarviikos tuolla muuten olla museokatsastettu auto,vai riittääkö pelkkä pirssinikä osallistumiseen??

Tänä vuonna oli maininta, että 75-85 museokatsastetut autot. Ei tuo ihan kaikkia tainnut koskea ?

Äkki vilkaisulla aika uudennäköistä kalustoa. Osa noista autoista on vielä ihan päivittäistä käyttökalustoa ja osa jopa ihan puhdasta 80 luvun suunnittelua.

AJ