Trabantin korin pintaosat ovat Duroplastia, eli fenolimuovilla kyllästettyä puuvillaa. Olen ollut siinä uskossa, etteivät Zwickaun korin pinnat olisi Duroplastia. On väitetty, että Zwickaun pintaosat olivat herkkiä särkymään kolaritilanteissa, mutta Trabantin kestävyydessä ei ole suurempia ongelmia. Juuri kirjasto-osioon kopioitu TM-lehtileike mainitsee Pertinax materiaalin. Pertinaxista valmistettiin laakeripuslia mm. ohjausakseliin ja olkatappeihin, sekä eristinholkkeja sähkölaitteisiin. Myöhemmin ainakin laakeriholkit korvattiin alumiinilla ja muovilla. Pertinaxin käyttökohteita ovat mm. piirilevyt.
Oliko kenelläkään parempaa tietoa näiden materiaalien eroista ja käytöstä DDR-autoissa? Duroplastin aineistusta ainakin muutettiin alkuaikoina, koska alkupään Trabantit käryävät voimakkaasti vieläkin, mutta uudemmissa ei tuota tyypillistä hajua ole.

Jurgen Schiebertin Trabant Duroplast in pastel colors kirjassa kyllä mainitaan,että P70 on ensimmäinen auto jossa Duroplast oli käytössä. Koostumusta varmaan vaihdettu matkanvarrella useaan kertaan, ainakin vm.66 Trabissa oli vielä paha käry noissa pahveissa.

Duroplast on ranskalaisten patentoima versio pertinax materiaalista.
Molemmat materiaalit imevät hieman kosteutta ulkoilmasta, josta johtuen materiaalin vahvuus vaihtelee ilman kosteuden mukaan
Matriaali on siis fenolihartsi paperi, monta kerrosta ohutta paperia, ja hartsi jokaisessa välissä.
märkänä voidaan prässätä muotoihin, mutta kuivuttuaan erittäin kovaa.

Pertinaxin täyteaineena voi olla esim. puujauhoa/sahanpurua, tekstiiliä, paperia, pahvia tai joitain muita kuitumateriaaleja.
Duroplastissa täyteaine on puuvillakuitua, joko kudottuina kankaankappaleina tai karstattuna raakamateriaalina.
Formican täyteaineena on impregnoitu eli hartsilla imeytetty paperi.

Kaikille on yhteistä, että ne ovat kertamuoveja ja käytetyt hartsit muistuttavat kemiallisesti toisiaan.

Tuo täyteaineen lyhytkuituisuus ei ole eduksi jos ajattelee valmiille komponentille (esim. lokasuoja) asetettua vaatimusta olla vääntöjäykkä lyhyellä matkalla tapahtuvaa taivutusta vastaan. Eli Zwickaun lokariin tulee reikä samalla iskuenergialla kuin Trabantin lokari vain myötää.

Tuota Duroplastin aromia olen määräajoin käynyt nuuhkimassa takapihalla, kun sinne pressun alle varastoimani '65 601 tuoksahtaa jo muutaman metrin päähän makeanimelältä hartsilta. Ei ole tullut kysyttyä naapurilta mitä mieltä hän siitä on, kun käy saunan jäkeen rappusilla istuskelemassa n. 6m päässä autosta, kai joskus tuulenvire käy sinnekin päin?

Trabantin valmistusvaiheista kuvatuissa filmeissä näkyy, että Duroplastin kuumennusprässejä nostetaan välillä kovetusprosessisyklin aikana. Tuossa voi olla mahdollisesti jokin tekijä esim. siihen, että uudemmat osat eivät käryä kuten vanhemmat ts. hartsi kovettuu paremmin/täydellisemmin läpikotaisin?