Paskottuja mäntiä kuvissa. Nakutusilmiöstä ei ainakaan vielä ole mainintaa. Kuvaa 2 voisin pitää sellaisena. Muutama kone tullut vastaan, joissa kaikki männät saman näköisiä. Tuskin niitä epäpuhtauksia joka pytyssä on ollut. Jos vaikka pääsuutin (tai pelkkä tyhjäkäyntisuutin) on tukossa ja väkisin koitetaan mennä kaasu pohjassa, niin tuollaista jälkeä on odotettavissa.

Kyllähän noita männänpäitä kannattaisi välillä kovemman ajon jälkeen tulpanreijästä katella. Karstaton on aina huolenaihe. Puhumattakaan röpelöisestä. Ihmeen paljon karstaa mäntien kyljissä.
Pelkkää imupuolen leikkaamista pidettiin minusta käyttövirheenä. Kylmää moottoria voimakkaasti kuormittamalla huuhtoo kylmä polttonesteseos öljykalvon ja tapahtuu leikkautuminen. Kai jossain on voinut olla niin huonoa öljyäkin.
1.5 prosentin öljyseos ei kyllä aiheuta välitöntä vaurioitumista. Perämoottoreissa yleisesti käytetty 1 prosentin seos aiheuttaa kyllä kampiakselin laakereiden nopetunutta kulumista.
Laitoin vuonna -75 Warreen testipenkkimoottoriin 80cm Kawasakin öljypumpun. Pieni pumppu tuli tuuletinakselin päähän saadakseen enemmän kierroksia. Yhden kesän öljynkulutus oli 0,47 prosenttia. Kokeilu päättyi kun öljypumpun akselille hitsattu tappikytkin murtui. Kilometrejä tuli lähes 5000.
Mikuni VM tyyppisisä, ja moottorisahakaasuttimissa pää- ja tyhjäkäyntiseos menee kaikki samaan "summaan". Niissä kaasuttimissa jossa polttoaine tyhjäkäyntipiiriin otetaan pääsuuttimen jälkeen, loppuu polttoainevirta tyhjäkäyntisuuttimesta pääsuutinpiiriin siirryttäessä. Näinollen BVF kaasuttimessa pelkkä tyhjäkäyntisuuttimen muutos tai tukkeentuminen ei aiheuta moottorivauriota. tm

Tämän viimeisen huoltotiedotteen vaivan, nimittäisin sitä kyllä rynkytykseksi, poistaa yksinkertaisesti polttonestepinnan nosto riittävän ylös.

Bonanza nimitys minulle uusi. Tällä tarkoitetaan koneen tai kuljettajan heilahduksesta lähtevää rynkytystä. Kaasu ja kytkinvivut ovat omiaan aloittamaan tämän ilmiön vanhoissa rakenteissa merkkiin katsomatta. Nykyisissä sähköisissä kaasupolkimissa "bonanzan" aiheuttaa enää kuljettaja. Maastureissa onkin tehty suuri viive kaasupolkimeen hitaalla alueella, jottei kuljettajan heiluminen maastoajossa anna vielä viestiä koneelle. Kaasu- ja kytkinvaijeri oli aikansa ratkaisu tähän "Bonanzaan".

Palaan vielä vesipumpun tiivisterenkaan voiteluun. Ennen vanhaan nämä olivat hiilirenkaita, joten rasvauskielto paikallaan. Hiilihän imee itseensä öljyä, joka pehmittää sen. Vertauksena kytkimien hiiliset painelaakerit, jotka öljyisinä murentuivat rikki. Nykyiset vesipumppujen tiivisterenkaat ovat jotain muoviseosta. Tämän voi kokeilla paperilla. Oikeasta hiilirenkaasta jää jälki niin kuin lyijykynästä. Uskoisin, että muovirenkaan voitelusta rasvalla kevyesti on enemmän hyötyä kuin haittaa. Hiilirengashan kesti jopa ilman nestettä pyörityksen, jota muovirengas ei kestä. Olen nähnyt täysin sulaneen muovisen vesipumpun tiivisteen, kun nesteet olivat karanneet koneesta. Glykolihan voitelee tuon renkaan sitten ensimmäisten pyöräytysten jälkeen. Joten, kevyesti rasvaa liukupintaan ja 50% glykoliseos. Olisikohan näin oikein neuvottu?

Eikä koskaan nykyaikaisia punaisia jäähdytysnesteitä vanhoihin koneisiin. Materiaalit eivät välttämättä kestä niiden lisäaineita.